torstai 18. helmikuuta 2016

Jo on taas vaikeaa

Otsikko kertonee kaiken tarpeellisen. Tuon 1,5vko sitten juostun pitkän lenkin jälkeen oli mieli korkealla, mutta äkkiä sieltä tultiin alas. Ei tarvinnu kuin mennä viime viikon tiistaina lenkille. Neljän kilometrin kohdalla löysin itteni kävelemässä. Ei vaan jaksanu juosta. Kävin siinä keskustelua mielessäni:


"Niin mikä se sun tavoite olikaan tänä vuonna?
-No alle 3h pitäs juosta se maraton. 
Ja nyt sitten kävelet täällä?
-Joo, no just nyt ei kyllä jaksa juosta yhtään."

Tovin löntystelyn jälkeen hölkkäilin sitten hiljaa lenkin loppuun. 

13,6km 81min 5:54/km s136 

Oli kuitenkin niin kivaa, että päätin ottaa torstaina uusiksi. Lenkki lähti hyvin liikenteeseen, mutta taas kun pääsin 4km kohdalle niin juoksu meni kävelyksi. Jumalaton heikotus vaan päälle eikä puhettakaan juoksusta. Sillon päätin, että tämä on nyt nähty ja käännyin takasin kotia. Mitään järkeä. Alko nostattamaan niin verenpainetta, että paluumatkalla juoksin yhden kilometrin ylämäkeen 3.57. Vähän helpotti. 

To 8,2km 44min


Sanomattakin oli selvää, että viikonlopun Aktia-cup jäi väliin. Ei paljon huvittanu lähtä kävelemään numerolappu rinnassa. 

Maanantaina alko tosiaan työt uudessa työpaikassa, että olisko siinä tullu niin paljon jännitystä koko ensimmäiselle työviikolle että juoksut meni miten meni. Onhan se toki stressaavaa aloittaa uudessa paikassa yms. Perjantai ja lauantai meni sitten ihmetellessä ja sunnuntaina tuo peruslenkki rauhallisesti läpi. Ei tullu mieleenkään lähtä juoksemaan pitkää lenkkiä. 

Su 13,8km 76min 5:28/km s135


Koko viikko vaatimattomat 35,66km. Mietin tuossa viikon aikana, että mikä ihme näissä alkuvuosissa on kun ne on menny nyt 3 vuotta putkeen pieleen. Aina jotain ihme säätöä. Ensin juoksijanpolvi, sitten kuukauden tauko poskiontelotulehduksen takia ja nyt tää on taas tätä. Pistetään nyt tämä viikko uuden työn piikkiin, mutta eipä tämä alkuvuosi ole ollu kovinkaan esimerkillistä toimintaa. Pikkasen laittaa hirvittämään kun maraton vain lähestyy ja juoksu on tällasta. Ei kyllä ainakaan helpolla pääse. 

Maanantaina päätin juosta lenkin kiihtyvänä jotta alku olisi varmasti rauhallinen ja saisi vähän vauhtiakin juoksuun. Ajatuksena oli aloittaa 135 keskisykkeellä ja nostaa siitä 5 pykälää aina 3km välein. 


Eli ihan mukavasti tuo vauhti nousi eikä menny räpiköimiseksi. Koko lenkki 14,1km 69min.
Tiistai meni levätessä kun lihaksia särki ja keskiviikkona kevyesti 14km 74min 5:19/km s141. Jospa se tästä taas lähtisi ja saisi vähän enemmän kilometrejä alle. 


1-3km 16:17 s134 5:26/km
4-6km 15:17 s141 5:15/km
7-9km 14:25 s146 4:48/km
9-12km 13:30 s153 4:30/km
12-14km 8:34 s159 4:17/km






1 kommentti:

  1. Vaikeuksista voittoon, eikös se niin sanontakin ilmaise. Suosittelen turvautumaan mielikuvaharjoituksiin. Itellä mennyt kans kaks kevättä erilaisten loukkaantumisten ym. vaivojen kanssa. Nyt kun vihdoin taas juoksu kulkee oireitta yritän tsempata kaameimmillakin keleillä itseni liikenteeseen haaveilemalla kesästä, kuuntelemalla hyvää musaa (Scooterin Endless summer toimii 😜) ja fiilistelemällä sitä olotilaa, mikä lenkin jälkeen koittaa. Tsemppiä!! Uskon että kyllä kova työ palkitaan 😀

    VastaaPoista