maanantai 22. helmikuuta 2016

...ja telakalle, kulkematta lähtöruudun kautta.

Torstaina oli vuorossa ensimmäinen töistä kotiin - kotoa töihin -mallinen harjoitus uuden työpaikan aikana. Malmilla jäin pois junasta ja löntystelin kotiin. Pyörätiet oli yllättävän huonossa kunnossa.

To 11,7 64min 5:27/km & s141

Perjantaina aamulla klo 5.15 ylös ja kuudelta matkaan. Aloitin rauhallista vauhtia ja loppua kohti oli tarkoitus kiristää pikkasen. Pyörätiet oli jäiset ja paikoitellen meni köpöttelyksi. Perille kuitenkin päästiin noin parissa tunnissa.

Pe 23,1km 120min 5:12/km & s141

Olis itse asiassa menny alle 2h, mutta lopussa piti juosta vähän ympyrää että sai tuon 23,1 täyteen. Niinpä tuo aika vähän lipsahti. Illalla jalat oli vähän jumissa. Ei tuo nyt ole mikään paras yhdistelmä juosta pari tuntia ja sen päälle istua paikallaan työpäivän ajan.

Lauantaina oli ajatuksena juosta kevyt 8km ja sunnuntaina sitten vajaa 30km. Aamupäivällä oli kuitenkin vuorossa perhekuvaus. Tämä onkin ollu vähän hankalampi rasti kun paikka jossa ollaan käyty aikasemmin meni konkurssiin. Sen jälkeen netissä surffailu tuotti tulokseksi pari paikkaa joihin piti kuitenkin jonotella muutama kuukausi. Lauantaina oli kuitenkin tämä kauan odotettu päivä ja toki hemmetillinen kiire kuvaukseen. Kiireessä pakkailin sitten lapsia autoon. Operaatio on muuten helppo, mutta kolmanteen riviin on hankala päästä kenenkään toppapuvussa. Niinpä vähän kurotin ja nostin huonossa asennossa lapsen turvaistuimeen. Selässä vihlasi ja samalla tajusin ettei tämä ollu nyt ollenkaan hyvä juttu. Äkkiä kuvaukseen, vain 10min myöhässä ja kuvauksen jälkeen äkkiä kotia. Itse kuvaus meni ihmellisen hyvin. Ilmeisesti autto kun lahjo kekseillä ja tikkareilla.

Illan mittaan selkä rupesi menemään jumiin enemmän ja enemmän. Kun varoin enemmän selkää niin koko oikea puoli alkoi jumittamaan. Lopputuloksena ei pystynyt kuin ryömimään sohvalle. Sunnuntaina särkylääkkeitä ja relaksantti. Ei puhettakaan juoksemisesta. Hyvä kun pääsi sohvalta keittiöön. Kun palasi takaisin sohvalle niin piti oikein miettiä kuinka pääsee alas ilman että sattuu. Kun koitti liikkua niin tovin jälkeen reiteen sattui oikein kunnolla. Illalla sain vähän venyteltyä reittä ja pakaraa jotka oli aivan jumissa. Käytännössä istuin maassa jalka taivutettuna ja unelmoin että pääsisin etes pari senttiä alaspäin. Jotain hyötyä tuosta kuitenkin oli koska illalla pysty jo siivoamaan keittiön ja viemään roskapussin roskikseen. Tosin puuskutin kun pääsin perille.

Alkaa jo tavallaan mennä huvittavaksi tämä koko touhu. Oli enää viikonlopusta kiinni että olisi saanut kasaan kunnon treeniviikon niin eiköhän venähdä jotain selässä. Nyt on jo 2,5kk siitä kun juoksin viimeksi 100km viikossa. Huominen nyt menee ainakin levätessä. Saapa nähdä millainen tulee työpäivästä... Toivottavasti ensi viikko menisi hyvin ja saisi harjoitella ilman tämmösiä hidasteita. Muuten saa alkaa kumittamaan sitä Tuusulan maratonia kalenterista. Ei sinne kannata lähtä juoksemaan mitään 3.10 aikoja.


Kulunut viikko yhteensä 62km. Koko vuosi 389km.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti