Vaikeuksien kautta voittoon. Niinkö se menee?

Aika vähän on tullu kirjoteltua, mutta mistäpä sitä kirjoittaa kun ei oo tullu oikein juostuakaan. Poskiontelotulehduksen jälkeen epämääräistä juoksentelua ja viime viikonloppuna Helsinki Half Marathon. Ai niin, välissä oli vielä Extreme Runin läpi köpöttelyt. Toki Extreme Run kipeytti jalat, iski päälle lastenhoitokiireet ja taas hieman normaalia hankalampi arki niin lenkit jäi vähiinä. Jos yössä nukkuu 4h, maks 5h ja työmatkalla nukahtaa bussiin niin eipä siinä iltasin viiti lähtä enää lenkkeilemään kymmenen tienoilla. Eikä se kannattaiskaan noin vähillä unilla. Eli käytännössä tuli taas viikon tauko. Näistä lähtökohdista mietin koko HHM:lle lähtöä. Ensin oli tavoitteena lähtä juoksemaan semmosta 1.40 alitusta, mutta kun kaveri oli tulossa mukaan niin päätin lähteä jänis hommiin. Tyhjää parempi tehtävä. 

Niimpä sitten tuli haettua numero ja aika pitkälle nollat taulussa lähtöviivalle. Tankkauksen virkaa hoiti n. 500g irttareita (ei sillä että olis mitään tarvetta tankata) ja lämmittelyksi juoksu junalle ja seisoskelu auringossa. Tarkoitus oli lähteä 5.15/km vauhtia (n. 1.50 aika) ja jos se on liian kova niin hidastaa hieman jotta päästäisiin 1.55 alle (5.27/km). Garmin jätti aika tasaseen virallisista kilometreistä, mutta alla laskelmat Garminin mukaan. Auto split oli päällä niin en itte painellu kilometrejä. Alku lähti ihan hyvin alle 5.10 vauhtia. Viralliset 1.50 jänikset alotti vähän kovempaa ja juoksi noin 100m edellä. Eka vitonen meni 25:38. Parhaani mukaan koitin pitää vauhdin tasaisena, olla tuulensuojana ja hidastaa vauhtia jos se meinasi juottopisteillä kiihtyä. Toinen vitonen 25:31 eli hyvin tultiin. Kympissä oltiin noin 20sek virallista kymppiä nopeammassa vauhdissa, eli virallinen kymppi 51.31 tms. Sitten alko Arabian rannan hiekkapätkät ja jänis pääsi paluulenkillä oikeasti hommiin. Peesiä jakelin ja koitin tsempata mäissä jotta tahti ei hidastuisi. 15km kohdalla oltiin ajassa 1:16:35 eli 25:26 kolmas vitonen. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että ellei hyydytä 17km jälkeen mäkiin niin päästään alle 1.50 ja aloin kyselemään ennätystä. Ennätys oli jotain 1.49.30 ja sen alitusta lähettiin hakemaan. 20km kohdalle tultiin ajassa 1:42:14 eli vitonen 25:39. Vauhti hyyty siis vähän mutta silti tosi hyvin koska tuossa oli pahimmat mäet mukana. Sitten tulikin ne 1.50 jänikset vastaan ja ruvettiin ohittelemaan selkiä. Pari viimeistä kilometriä tultiin alle vitosen vauhtia ja viimeinen kilometri oli nopein. Maalissa kello pysähtyi aikaan 1:48:13. Eli jänistettävä juoksi ennätyksen ja myös jänis oli tyytyväinen. Koko päivältä kertyi siis juoksua 1,9km + 21,4km + 1,9km. Puolikkaan aika siis 1.48.13 (5.07/km) ja keskisyke 161. Jos olis jonkinlaisessa kunnossa niin syke olis kyllä ollu matalampi, mutta ei niin ei. 

Juoksun jälkeen jalat oli kipeänä pari päivää ja sitten iski nuha. Kovasti on taas samat oireet kuin poskiontelotulehduksen kanssa. Pakko siis lepäillä ja toivoa että tämä menee ohi. Nakertaa kyllä motivaatiota jatkuvat sairastelut. Huhtikuun puolivälin jälkeen näihin sairasteluihin on menny jo 1,5kk. Ihan järetöntä. Tässä välissä oon ehtiny laittaa ilmoittautumiset sisään Helsinki Trail Runiin ensi vuodelle ja samoin Helski Half Marathoniin ensi vuodelle. Sipoonkorpi trail oli suunnitelmissa syksylle, mutta kun se on viikkoa ennen Vantaan maratonia niin vähän arveluttaa. Tosin tulosten merkeissä tämä kesä taitaa olla jo taputeltu, että sikäli vois laittaa ilmon sisään ja juosta molemmat vain läpi. Pikkasen kyllä taas harmittaa että tulosten merkeissä tämä kesä meni taas näin. 

Ja paluu arkeen.