Brannin Trail 2.8.2015 20km

Pari viikkoa sitten huomasin sattumalta tämmöisen polkujuoksun kuin Brannin Trailin Ruotsinpyhtäällä. Ruotsinpyhtää on noin 90km Vantaalta, Porvoon takana. Tarjolla oli polkujuoksu 10km ja kulttuurivaellus 20km. Keväällä kun jäi väliin Sipoonkorven polkujuoksut, ja samoin myös syksyllä, niin nyt kiinnosti koitella. Kympin takia en kuitenkaan viiti lähtä matkaan noin kauas, mutta 20km tuntu hyvältä idealta. Samalla tulee tehtyä pitkä lenkki. Ei muuta kuin kisa-aamuna tavarat mukaan ja menoksi. Mikä parasta niin tälle kulttuurivaellukselle pääsi lähtemään klo 9-11 tai sitten yhteislähtönä klo 12.00. Suunnitelmana oli mennä paikalle, juosta 20km reitti ja tulla pois. About 4-5h reissu.

Parkkipaikka täynnä autoja.

Maisemaa lähtöalueelta. 

 Kun pääsin perille niin alko vähän kaduttamaan ettei oltu tultu koko perheen voimalla. Kai tuolla lapset sen pari tuntia olis viihtyny auringon paistaessa. Otto -automaattikin löyty läheltä kun se ilmoittautumisraha oli jääny varaamatta mukaan (20e).

Kisakartta

 Ilmoittautumisessa kirjoitin vain nimeni ja sähköpostiosoitteen paperiin ja sain kartan kouraan.

Tässä vaiheessa selvisi, että 20km ei ollutkaan yhtenäinen lenkki, tai joku ylimääräinen lenkki kympin lisäksi, vaan se koostui kolmesta eri lenkistä 10km lenkin ympärillä. Pikkasen tympeetä lähtä bonuslenkille varsinaiselta reitiltä, palata takaisin ja sama homma kaks kertaa uudestaan. No eihän sille enää mitään voi.

Vaihdoin juoksukamat päälle, kartta käteen ja kohti lähtöpaikkaa. Reitti lähti käytännössä kirkon pihasta ja heti hävis reittimerkinnät. Alko lupaavasti tämä ensimmäinen polkujuoksu. Reittipohja löyty kuitenkin nopeasti ja sitten vaan matkaan. Tarjolla oli mutaista polkua, pitkospuita ja kalliota.

Aika nopeasti kävi ilmi, että täällä ei tasamaan tallaajat pärjää. Oli jyrkkyyttä ihan riittämiin ja esimerkiksi tässä köysi ylöspääsyä helpottamaan. Kun reitti tuli Kykyljärven rantaan niin vaellusreitti irtosi ensimmäisen kerran 10km urasta. Tuo kympin ura oli merkitty tosi hyvin eikä ollu mitään vaaraa eksymisestä. No tämä 20km pätkä käänty pusikkoon. No sinne sitten. Järven päässä mentiin hetkeksi tielle ja sitten taas mettään.

Sitten pitikin seisahtua toviksi. Hävis nimittäin reittimerkinnät ja polku. Olin lähteny uraa pitkin, mutta ilmeisesti se oli harhareitti ja piti palata takaisin. Tovin kun siinä tiirailin niin näin puissa merkintöjä. Polusta ei tietoakaan. Tässä kohtaa oli ilmeisesti vain päätetty, että reitti menee nyt tästä. Pikkusen laski vauhti ja käyrä rupes nousemaan. Vajaan kilometrin jälkeen reitti tuli tien varteen. Polkujuoksu vaihtu metsätieksi 2,5km ajaksi. 

Joo, se on auto mikä siellä näkyy. Että tämmönen polkujuoksu. Auto vaan vilahti ohi kun juoksentelin tien reunaa. Kun lopulta pääsin Haukkakalliolle niin paikka paljastu kiipeilypaikaksi. 

                                                                          Tukka pystyssä tyytyväisenä ettei tarvi kiivetä. 

Koska reitti oli kulttuurivaellus niin reitillä oli sitten näitä kulttuurikohtia. Haukkakallion päässä oli tämmöinen pronssikautinen hautapaikka. Pakko tässä vaiheessa tunnustaa, että seisoin lähestulkoon tämän hautapaikan päällä ennen kuin tajusin että merkkinä oleva kivi on jalkojen juuressa. Ilmeestä ehkä näkee pienen pettymyksen, että tässäkö se nyt oli?

Paikka itsessään ei ollu kovin kaukana sivistyksestä. Kuvassa näkyy moottoritie... No nyt kun hautapaikka oli löytynyt niin ei muuta kuin takaisin. Taas tietä pitkin ja sitten metikköön. Siitä metän reunasta löyty myös "huoltopiste"

Siinä kun palailin takaisin 10km uralle niin vastaan juoksi kaveri numerolappu rinnassa. Hieman siinä ihmettelin, että mikäs sieltä tulee? Numerolappu kun oli vain kympin juoksijoilla. Kovasti kyseli oliko kukaan muu vielä menny? Vastailin vaan, että eipä ole näkyny, mutta tämä on 20km lenkki. Sillä oli niin kova kiire ettei pysähtyny miettimään asiaa vaan jatko matkaa. Ilmeisesti jossain vaiheessa oli hoksannu juosseensa harhaan koska tulosten mukaan keskeytti. 

Kun pääsin takaisin Kukuljärvelle niin edessä oli seuraava "kulttuuripiste", Brannin luola. Paikka oli 1900-luvun alussa asustaneen lehmipaimenen Jaakko Brandtin tai Brännin kesäasunto. Oli kuulemma ollu jo kivikaudella jonkun kolo. Sepä kiva... 

Tosta oviaukolta luola jatku vähän matkaa oikealle.

Olihan tuo tavallaan jännä, mutta tässä vaiheessa harjotusta ei kamalasti jaksanu enää kiinnostaa. No 2/3 kohteesta suoritettu ja takasin kympin uralle. Viimesetkin kympin juoksijat oli jo menny. Uralla oli reitin ainut juottopiste jossa tuumailin "henkilökunnalle" että jos teiltä puuttuu yks kympin juoksija niin kannattaa ettiä Haukkakallion suunnalta. Ei aiheuttanu mitään toimenpiteitä. No se kaveri oli niin hyväkuntosen näkönen, että eiköhän se pääse maaliin ilman kenenkään apua. Jatkoin siitä sitten omaa matkaa. Edessä oli vielä kolmas ja viimeinen kulttuurikoukero.

Taas reitti erkani hiekkatielle ja kohti Tornikalliota. Motivaatiot oli aika nollissa kun sai yksin mennä, mutta ajattelin käydä kiertämässä viimeisenkin paikan kun kerran lähtiin matkaan. Aikaakin oli kulunu jo tuhottomasti. Pellon viertä juostiin kohti nyppylää ja sitten taas kiipeämään. Ensimmäinen nyppylän "nähtävyys" oli siirtolohkareet ja rapakivet. No en jääny ihailemaan. Mukavasti siellä oli kuitenkin mustikoita. Paikan oli löytäny myös vanhempi pariskunta. Koitin siinä ihmetellä, että missä menee reittimerkinnät kun ne oli vähän huonommin näkyvissä. Sitten kuuluu perästä kun pariskunnan isäntä huutelee, että eikö marjastajia tervehditä? En nyt osannu sanoa siihen mitään. Tovin siinä sitten juttelin muodon vuoksi. On kuulemma marjoja ja ketään ei ole menny tuntiin siitä ohi. Mahtavaa... Reitti on kuulemma latupohja. Ei kyllä uskois. Paikka oli myös siitä hyvä, että mustikoiden lisäksi isäntä oli löytäny sieltä oluen. Tölkki nousi aika tiheään tahtiin kun selitti juttujaan. Totesin siinä, että toivottavasti löytyy marjat mustikkapiirakkaan ja jatkoin matkaa. Mäen päällä odotti seuraava kulttuuripiste joka oli Struven kolmiomittaus piste. 

Tämä Struven ketju kulkee 28 pituuspiiriä ja on noin 2820km pitkä. Mittaus tapahtui 1816-1855. Mittauksella selvitettiin maapallon kokoa ja muotoa. Unescon maailmanperintökohteeksi ketju hyväksyttiin vuonna 2005. Suomen pisteistä kuusi kuuluu perintölistalle. Tornista oli jäljellä ainoastaan sitä tukeneet kiviröykkiöt kuvan etualalla ja sitten ton valkosen merkin edessä. Tämä piste ei ole osa Unescon maailmanperintökohdetta. Ymmärrän kyllä hyvin että miksi ei ole... 

Matka jatku korkeuskäyrää pitkin ja lopulta alaspäin kohti hiekkatietä. Matkalla kaaduin kerran kun sammal luisti märällä kalliolla. Jos olis ollu märempi keli niin tällä reitillä olis kyllä menny nurin monta kertaa. Nyt selvis onneksi vain pikku haavalla. 

Loppumatka menikin sitten erillaisia hiekkateitä ja kympin uraa juosten. Lopulta pääsin maaliin asti. Matkaa kerty erillaisine harhailuineen n. 25km ja aikaa meni yli 3,5h. 

Maalissa oli tarjolla vettä ja muistoesine.

Lähikaupasta sai vielä hakea pikku pussin jossa oli banaani, pieni suklaa ja trippi.

Lopun juoksentelujen jälkeen matkaa kertyi 26,3km ja 3h 48min. Garminin mukaan olin liikkeellä noin 3h, että jos ei olis ihmetelly maisemia niin olis tuon nopeemminkin voinu mennä. Tapahtuma oli kyllä hieman erikoinen. 

Kympin reitti oli hyvin merkitty. Tosin korkeuseroja on paljon. Jos käy juoksemassa vain kympin niin aivan hyvä tapahtuma. Maalialueen tarjonta vaatimaton. Hinta 20e. 

Tämä kulttuurivaellus vähän ihmetytti. Siitä ei julkaistu etukäteen reittikarttaa niin ehkä siksi oletin liikoja. Sitä jotenkin odotti myös tältä poluilla juoksemista, joten hiekkatiet ja poluttomat reitit oli vähän ikävä yllätys. Toisaalta kyse oli tosiaan vaelluksesta, että taisin olla vain itte väärässä paikassa. Lopulta oli hyvä että olin yksin liikenteessä. Muuten olisin saanu kuulla kunniani venyneestä reissusta... 

Suurin ihmetyksen aihe oli kulttuurivaelluksen kohdalla se ettei järjestäjä millään tavalla seurannut onko kaikki tullu takaisin reitiltä. Sen jälkeen kun kävin ilmoittautumassa niin kysyttiin vain sähköposti ja annettiin kartta käteen. Eli olettivat että lähdin matkaan, mutta kun tulin takaisin niin ei siinä vaiheessa kukaan mitään kyselly kuka mahdan olla. Ei ollu myöskään numerolappuja tms. joten siellä ei edelleenkään ole kellään tietoa onko kaikki päässy takaisin reitiltä. En sitten tiedä lähettävätkö sähköpostilla kyselyn oonko kotiutunu. En ollu edes viimeinen kuka reittiä kiersi, eli siellä jos kaadut ja loukkaat jalan niin kukaan ei kaipaille. Kartassa on toki numero johon voi soittaa jos tulee hätä. Toivottavasti puhelin tuli mukaan tai siinä riittää akku. Sitä kun ei myöskään kukaan kyselly, että onko puhelin mukana. Ainakin mun mielestä tuo menettely on vähän outo. Nythän tässä järjestettiin vaellusta josta perittiin maksu. Eli ei myyty vain karttaa jonka reitin voi joskus käydä kiertämässä jos haluaa. Ainakin itse olisin järjestäjänä halunnut jonkun kuittauksen että kaikki on päässy pois metsästä. Tuli nyt reissu tehtyä, mutta ei tuo kulttuurivaellus tuommoisena ole sellainen tapahtuma johon voisin suositella lähtemään pk-seudulta asti. Sen suhteen myös juoksun kotisivuja voisi hieman päivittää. 

Olinkohan liian negatiivinen? Jos olin niin mee itte kattomaan tapahtuma ens vuonna. Uhkaavat järjestää sen silloinkin.